OHJEITA VERKKOMATERIAALITYÖSKENTELYYN
Työskentelyn tarkoituksena on tutustua erilaisiin verkossa oleviin kirjoittamisen ja kielenhuollon materiaaleihin. Kaikissa verkko-oppimateriaaleissa on sekä harjoituksia että teoriaa. Materiaalia voi käyttää vaihtoehtoisin tavoin, ja materiaalin käyttö itsenäisen opiskelun tukena on suositeltavaa.
Avaa ensin Internet-selain. Suuntaa sitten oheisiin www-osoitteisiin ja toimi ohjeiden mukaan:
1) http://www.oulu.fi/kielikeskus/abc/
a) Tutustu ensin sivukarttaan, jotta näet, millaista materiaalia on tarjolla.
b) Perehdy osioon A (Kirjoittamisprosessi). Syvenny erityisesti PowerPoint-esitykseen tutkielman kirjoittamisprosessin vaiheista. Mitä pidät erityisen kiinnostavana vaiheena? Entä mikä tuntuu erityisen haasteelliselta vaiheelta tutkielman kirjoittamisessa?
c) Etsi osiosta B (Tekstinhuolto) asiakokonaisuus kirjoittajan valinnoista. Mitkä tekijät ohjaavat valintoja? Kuinka valintojen onnistuneisuutta voi arvioida?
d) Etsi edelleen osiosta B (Tekstinhuolto) asiakokonaisuus tekstilajeista. Syvenny niihin tekstilajeihin, joista haluat lisätietoa.
e) Selvitä osiosta C (Kielenhuolto), mihin aihealueisiin osio jakaantuu. Merkitse itsellesi muistiin ne aihealueet osoitteineen, joista haluat tehdä harjoituksia joko nyt tai myöhemmin.
* Vapaaehtoinen tehtävä asiatyylistä kiinnostuneille:
Perehdy Tekstinhuollon osiosta kokonaisuuteen, joka käsittelee hyvää asiatyyliä.
Selvitä, mitä materiaalia kirjoitusviestinnän osiossa on tarjolla. Listaa itseäsi kiinnostavat aihepiirit ja niiden osoitteet. Voit tutustua aihepiireihin nyt tai esimerkiksi etätyöskentelykerroilla.
3) http://ethenet.joensuu.fi/opiskelija/index.html
Tutki, millaisia aihepiirejä sisältyy EtTheNet-ohjausympäristön Opiskelijan tietolaariin. Mistä olisi sinulle hyötyä pro gradu -tutkielman tekemisessä?
a) Selvitä, millaisia tietopaketteja ja palveluita Kielitoimisto tarjoaa.
b) Tutustu erilaisiin testeihin, joita Kielitoimiston sivulla on. Tee ainakin yksi testi. Testin aiheen voit valita itse.
5) www.nelliportaali.fi/V?RN=925161055
a) Tutki, millaisia materiaaleja on ryhmitelty Nelli-tiedonhakuportaalin aloitussivulle. Etsi ainakin sanakirjat ja niistä MOT-sanakirjojen kautta Kielitoimiston sanakirja. Tee vähintään yksi sanahaku Kielitoimiston sanakirjasta, jotta tutustut sanakirjan käyttöön.
b) Selvitä, kuinka Nelli-tiedonhakuportaalin etäkäyttö tapahtuu.
Tavoitteet:
Kurssi on Tieteellisen kirjoittamisen jatkokurssi. Kurssilla harjaannutaan laatimaan
- pro gradu -tutkielmia
- artikkeleita
- tieteellisen tekstin yleistajuistuksia, esimerkiksi lehtiartikkeleita ja tiedotteita.
Kurssin sisältöalueita ovat mm.
- tieteellisen viestinnän pääperiaatteet ja maisterille hyödylliset tekstitaidot
- tieteelliset tekstilajit
- argumentointi ja kielenkäyttö
- yleistajuisen tekstin ominaispiirteet
- tekstin koheesio
- kielen- ja tekstinhuolto.
Kurssin laajuus ja työmuodot:
56 tuntia opiskelijatyötä. Kurssilla on kaksi kokoontumiskertaa ja lisäksi 30 minuuttia henkilökohtaista ohjausta / opiskelija. Kurssin sisältöalueet ja työskentelymuodot suunnitellaan kunkin ryhmän tarpeiden mukaisesti.
Suoritustapa ja arviointi: Aktiivinen osallistuminen harjoituksiin sekä harjoitustöiden hyväksytty suorittaminen. Kurssin hyväksyttyyn suorittamiseen kuuluvat kaikki osasuoritukset.
Ohjeita kirjallisten töiden tekemiseen
Tieteellisen kirjoittamisen harjoitus
Valmistautuminen:
Perehdy Anneli Kauppisen artikkeliin Asiatekstin referointi - kielenkäytön perustaito, joka on julkaistu Kielikellossa 2/1988. Artikkeli on tarkoitettu tämän ohjeen tueksi.
Kirjoitustyö:
Muokkaa omaa tekeillä olevaa tekstiäsi (seminaari- tai gradutekstiä) mahdollisimman sidosteiseksi ja sujuvaksi. Tarkoituksena on yhdistää omaa ja lainattua tekstiä ja huolehtia täsmällisestä viittaamisesta lähteisiin. Merkitse tekstin loppuun käyttämiesi lähteiden tarkat bibliografiset tiedot siten kuin tutkimusten lähdeluetteloissa on tapana. Palauta enintään 10 sivun mittainen tekstisi kommentoitavaksi kurssilla sovittavalla tavalla.
Tekstien käsittely:
· Harjoitustehtävät käsitellään 3 hengen ryhmissä Moodlessa. Jokainen kirjoittaja saa palautetta vähintään kahdelta henkilöltä.
· Palauta harjoitustehtävä vertaisryhmän jäsenille ja opettajalle kurssilla sovittuna ajankohtana.
· Anna lyhyt kirjallinen palaute ryhmäsi opiskelijoiden teksteistä (palauteohje annetaan myöhemmin).
· Palautteen saamisen jälkeen muokkaat tekstiäsi palautteen pohjalta.
Varmista, että tekstisi noudattaa kurssilla käsiteltyjä tieteellisen tekstin piirteitä:
· Ota tarkasteltavista teksteistä esille olennainen ja keskity siihen. Valitse näkökulma.
· Kirjoita omaa tekstiäsi – älä matki lähteitä.
· Muista referoinnin ja lainauksen erot.
· Tee tekstistäsi koherentti ja luettava kokonaisuus.
· Otsikoi tekstisi.
· Käytä norminmukaista ja tieteenalallesi ominaista kirjakieltä.
· Mieti, miten merkitset lähdeviitteet ja lähteet.
· Tarkista tekstisi ennen palauttamista. On suositeltavaa käyttää esim. Wordin oikolukua.
Oppimispäiväkirja
Pohdi omia opiskeluaikaisia kirjoittamiskokemuksiasi: Mikä on suhteesi kirjoittamiseen? Millaisia tekstejä olet kirjoittanut?
Kirjoita oppimispäiväkirjaa säännöllisesti ja kirjaa siihen oppimiskokemuksesi kurssin ajalta.
Palauta oppimispäiväkirjasta yhden sivun tiivistelmä, jossa
· käsittelet kurssin alussa asettamiasi tavoitteita
· tarkastelet, miten tavoitteesi ovat toteutuneet
· arvioit kehittymistäsi kirjoittajana.
Ohjeita oppimispäiväkirjan tekoon
Oppimispäiväkirjassa on tarkoitus jäsentää omia ajatuksia kirjoittamalla päivittäin tai vähintään viikoittain. Oppimispäiväkirja on oman oppimisen arvioinnin ja kehittämisen väline. Sen avulla voi tunnistaa oppimisen heikkouksia ja vahvuuksia. Se toimii jatkuvan arvioinnin tukena ja ideoiden tallentajana.
Netissä on lisää ohjeita oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen esim. osoitteessa http://www.hut.fi/Yksikot/Opintotoimisto/Opetuki/yoop15ov/kurssi2002/opvk/.
Materiaalivinkkejä
Kurssin aikana luettavat artikkelit
Kauppinen, Anneli 1988: Asiatekstin referointi – kielenkäytön perustaito. Kielikello 2/1988: 3–9.
Väliverronen, Esa 2002: Kirjoittaminen prosessina. Teoksessa Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen: 13–28. Tampere: Vastapaino.
Lue lisäksi yksi seuraavista:
Luukka, Minna-Riitta 2002: Mikä tekee tekstistä tieteellisen. Teoksessa Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen: 13–28. Tampere: Vastapaino.
Kinnunen, Merja 2002: Artikkelin kirjoittaminen. Teoksessa Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen: 135–146. Tampere: Vastapaino.
Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi 2002: Yhdessä kirjoittaminen. Teoksessa Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen: 109–118. Tampere: Vastapaino.
Hyvärinen, Matti 2002: Kirjoittaminen toimintana. Teoksessa Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen: 65–80. Tampere: Vastapaino.
Linkkivinkit
Suomen kielen kotisivu
http://www.uta.fi/laitokset/kielikeskus/kielet/suomi/
Kirjoittajan ABC
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/
Kielijelppi
Yleisiä esseen kirjoittamisohjeita on osoitteessa
http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/kann_essee.shtml
--------
Ottaen opikseni myös liike-elämää sääntelevät ohjeistot:
Yritystoiminnan kehittämisen haasteet
Pyri olennaiseen, älä varmuuteen
Usko omaan yritystoimintaan vahvistaa riskinottokykyä
Toimi jatkuvuuden eteen
Visio vahvasti mielessä arjen työssä
Yrittäminen on tasapainoilua kannattavuuden ja liiketoiminnan uudistamisen välillä
Konseptointi systematisoi palvelutarjontaa ja helpottaa myyntiä
Katse eteenpäin
Epäonnistumiset ovat osa liiketoimintaa
Tiukasta taloudellisesta tilanteesta selviää suuntaamalla tekoja kohti tavoitteita
--------------
”Inhimillisyyteen perustuvassa liiketoiminnassa menestys lähtee siitä, että
yrittäjä tutustuu omiin toimintatapoihinsa,
uskomuksiinsa, haluihinsa ja toiveisiinsa rohkeasti,
ilman kompromissin mahdollisuutta.”
Lähde: Teoksesta Tiedon kauppiaat,
WSOY, 2007.
--------------------------
TUTKIMUSPROSESSI:
Kysymyksestä tutkimussuunnitelmaan
Historioitsijan työ voidaan karkeasti jakaa tutkimiseen ja kirjoittamiseen. Niissä puolestaan voidaan erotella eri vaiheita, jotka kuitenkin käytännössä menevät päällekkäin. Tutkimussuunnitelmaa ei voi laatia tutkimuksen aineistoon perehtymättä eikä aineistoa pysty hankkimaan ilman suunnitelmaa, tietoa tutkimustehtävästä. Tutkimussuunnitelman dispositio muuttuu vähitellen tutkimustulosten esityksen jäsentelyksi ja päättelyä jäsentävä ja tarkentava itselleen kirjoittaminen taas muille kirjoittamiseksi. Luonnoksesta tulee, useimmiten ärsyttävän vaivalloisesti, kielellisesti ja ulkoasultaan viimeistelty lopputulos. Työvaiheiden lomittuminen kertoo siitä, että tutkimisen ja kirjoittamisen ero on vain analyyttinen. Seuraavan esityksen analyyttista jäsentelyä ei siis pidä ymmärtää niin, että historioitsijan työ etenisi kysymyksestä valmiiseen tekstiin mutkattomasti ja järjestelmällisesti askel askeleelta.
Kaiken historiallisen tutkimuksen lähtökohtana on tutkijaa kiinnostava kysymys tai ainakin aihe. Historiantutkimuksen eriytyminen lukuisiksi suuntauksiksi johtuu siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisista asioista ja kysymyksistä. Historiatiede perustuu lähteisiin, mutta samojen lähteiden perusteella eri tutkijat voivat kirjoittaa erilaista historiaa. Tutkijan tausta ja ympäristö, tiedot, kokemus ja ajattelutapa vaikuttavat siihen, miten hän valitsee ja hahmottaa tutkittavan ongelman ja miten hän muuntaa menneisyyden jäänteitä tutkimuksensa lähteiksi.
Tutkimuskysymys täsmentyy tutkimuskirjallisuuteen ja lähdeaineistoon perehtymällä vähitellen tutkimussuunnitelmaksi. Tutkimussuunnitelma on itsessään jo tutkimustulos, koska se edellyttää perehtymistä tutkimuskirjallisuuteen ja ainakin alustavaa tutustumista primääriaineistoon - siis tietoa siitä, miten tutkimustehtävän suorittaminen voisi olla mahdollista. Siinä pyritään jäsentämään tutkimustehtävä osatehtäviksi, joiden ratkaisuista päätehtävän ratkaisu rakentuu. Tutkimussuunnitelman dispositio (disponere = panna erilleen, hajottaa) merkitsee siis sananmukaisesti pääongelman hajottamista osittaisongelmiin ja alakohtiin. Disposition on palveltava pääongelman ratkaisua niin, että alakysymykset tulevat loogisesti ja tyhjentävästi selvitetyiksi.
Tutkimustehtävä jäsentyy ja tarkentuu sitä ratkottaessa. Tutkimustehtävän muuttuminen on täysin normaali ilmiö; useimmiten se kertoo tutkimuksen edistymisestä. Etukäteenhän ei voi tietää, mitä tutkimusaineistoon perehtyminen tuo mukanaan. Tutkimusprosessin kuluessa selviää vähitellen myös tutkimuksen aikarajaus. Sekin on tutkimustulos.
Tutkimussuunnitelman dispositio ei ole tutkimustulosten esityksen (valmiin esitelmän tai tutkielman) jäsennys. Historioitsijan ei pidä lisätä työtaakkaansa tulevaisuutta ennustamalla: tutkimustulosten esittämisen sujuvinta ja selkeintä tapaa kannattaa miettiä vasta sitten, kun tuloksia on saavutettu. Tutkimusprosessin aikana osatehtävien ratkomisjärjestystä ei voi etukäteen suunnitella; jokaisella tutkimuksella on oma logiikkansa. Yhden osatehtävän selvittäminen on samalla muiden osatehtävien ratkomista, koska osatehtävät ovat käsitteellisessä suhteessa toisiinsa; jos ne eivät ole, tutkimustehtävää on korjattava.
Aineiston hankkiminen
Tutkimus on aina yhteydessä aiempaan tietoon. Aiemman tiedon perusteella hahmotetaan edessä olevia ongelmia, sidotaan tutkittava ilmiö laajempiin yhteyksiinsä ja rakennetaan omalle tutkimukselle perustaa. Tutkimuskirjallisuuteen tutustuminen antaa ideoita ja näkökulmia. Se myös säästää tutkimasta sellaista, mikä on jo tekijää tyydyttävällä tavalla selvitetty. Se mitä aiheesta on aiemmin kirjoitettu, on syytä ottaa tutkimuksessa huomioon. Ei kuitenkaan välttämättä kaikkea totena uskoen, vaan punniten kriittisesti tietojen ja päätelmien merkitystä oman tutkimustehtävän kannalta. Tutkimuskirjallisuuden arviointi on pohjimmiltaan samaa kuin lähdekritiikki eli tekstien vertailuun nojautuvaa tulkintaa. Vastuun päätelmistä kantaa tässäkin tapauksessa tutkija itse.
Ensin kannattaa tutustua alaa koskeviin yleisteoksiin ja sen jälkeen erikoistutkimuksiin. Niitä voi etsiä bibliografioista. Oman aiheen tutkimuskirjallisuutta voi nykyisin yhä helpommin jäljittää Tampereen yliopiston kirjaston sekä muiden tieteellisten kirjastojen omilla ja yhteisillä hakuohjelmilla. Kirjaston käytössä on myös lukuisia internet-tietokantoja, joista ajantasalla olevat tiedot löytyvät kirjaston kotisivulta. Joskus voi käydä niin onnekkaasti, että oman tutkimuksen aihepiiristä on julkaistu kommentoitu kirjallisuusartikkeli (ns. review-artikkeli). Yliopistojen laitosten kotisivuilla on myös luettelot opinnäytetöistä, joskus jopa tiivistelmineen.
Arkeologia tai kansatiede ovat perinteisesti tutkineet menneisyyttä aineellisen tai esineellisen jäämistön ja suullisen perinneaineiston perusteella, mutta nykyisin raja historiaan päin on lieventynyt. Kuvia, esineitä ja rakennuksia unohtamatta varsinainen historiantutkimus perustuu kuitenkin pääosin kirjalliseen aineistoon, joka on kerätty arkistoihin ja kirjastoihin. Tapahtumien kuluessa syntyneet viralliset asiakirjat on tallennettu viranomaisten arkistoihin tulevaa tarvetta varten, ja ne ovat siellä myös historiantutkijoiden käytettävissä. Usein myös yksityisiä ja yritysten asiapapereita talletetaan yleis- tai erikoisarkistoihin. Käsikirjoituksia on aikojen kuluessa kulkeutunut sekä arkistoihin, kirjastoihin että museoihin. Piirtokirjoitukset voivat olla myös alkuperäisillä paikoillaan vaikkapa rakennusten seinissä. Paljon yksityisluontoista aineistoa on hajallaan omistajien hallussa.
Julkaisematonta materiaalia säilytetään arkistoissa ja yksityisissä kokoelmissa. Säilytysarkistoissa aineistot on luetteloitu. Yleisluettelo sisältää tiedot niistä arkistokokonaisuuksista, joita kyseisessä arkistossa säilytetään. Tällaisia kokonaisuuksia ovat esim. Kenraalikuvernöörin kanslian arkisto, Tammelan tuomiokunnan arkisto tai Ruoveden kihlakunnan arkisto. Kansallisarkiston (ent. Valtionarkiston), maakunta-arkistojen ja useimpien kaupunginarkistojen yleisluettelot on painettu. Yksityiskohtaiset arkistoluettelot ovat useimmiten nähtävissä itse arkistoissa. Luetteloita on enenevässä määrin saatavissa myös elektronisessa muodossa. Agricola-historiaverkossa on useita kotimaisia ja ulkomaisia arkistolinkkejä.
Julkaistuun lähdemateriaaliin luetaan tavallisesti erilaiset asiakirjajulkaisut, esim. valtiopäiväasiakirjat, kansainvälisiä suhteita koskevat dokumenttijulkaisut, Kansainliiton ja YK:n asiakirjat sekä tilastojulkaisut. Tähän lähderyhmään kuuluvat myös sanomalehdet. Tutkimustehtävästä riippuen siihen luetaan joskus myös kaunokirjallisuutta.
Järjestöjen, liikelaitosten ja yksityisten kansalaisten arkistot ovat yksityisomaisuutta ja omistajansa määräysvallassa. Julkisiin arkistoihin talletetut yksityisarkistot ovat yleensä vapaasti käytettävissä. Poikkeuksen muodostavat uudempaan ulkopolitiikkaan liittyvät asiakirjat tai kirjeenvaihto, jonka käyttö on säädelty, kuten Ulkoministeriön arkiston asiakirjat. Myös yksilön intimiteettisuoja rajoittaa asiakirjojen käyttöä.
Julkaisematonta ja joskus julkaistuakin arkistoainesta on saatavissa mikrofilmattuina kopioina, joita on mahdollisuus käyttää arkistoissa ja tieteellisissä kirjastoissa. Myös Historiatieteen laitokselle on hankittu sekä kotimaista että ulkomaista arkistoaineistoa mikrofilmeinä. Niistä on luettelo mikrofilmihuoneessa (Pinni B2074). Aineistoa on yhä enemmän saatavilla myös internetistä.
Kerätyt tiedot on talletettava, muistiin ei voi luottaa. Muistiinpanoihin on asiakirjan tai muun lähteen sisällön lisäksi merkittävä lähdekokonaisuus, säilytyspaikka ja muut lähdekritiikkiin vaikuttavat seikat niin tarkasti, ettei jälkeenpäin joudu jälkiänsä parsimaan. Yleisohjeeksi voisi antaa: parempi pari riviä liikaa tekstiä tai muutama turha kopio kuin liian vähän muistiinpanoja ja kopioita. Laajoista muistiinpanoista ja lukuisista kopioista huolimatta aineistoa on usein täydennettävä sitä mukaa kun siihen perehtyy: kun tietää yhä paremmin, mitä haluaa tietää. Tiedonhankinta on sitä tuloksellisempaa, mitä jäsentyneempi tutkimustehtävä on. Kerätyt tiedot on näin mahdollista luokitella tutkimustehtävän osatehtävien määräämään järjestykseen.
Aineiston haun aikana ja siihen perehtymisen yhteydessä mieleen tulevat ajatukset, oletukset ja näkökulmat on syytä kirjoittaa muistiin. Kirjoittaessa tutkimustehtävä tarkentuu ja aineiston tulkinta terävöityy. Tekijän kannattaa pohdiskella aihettaan myös toisten kanssa, koska havaintojen selittäminen muille ja johtopäätösten perusteleminen selkiinnyttävät omaa ajattelua.
Markku Hyrkkänen
Oppaan etusivulle. Laitoksen etusivulle.----------------------------------------
